Esteettömyyskoululla on nyt oma sivu YouTubessa. Niin... tuota ... en ole tehnyt videoita, vaan kokoan listoja ja merkitsen aiheeseen liittyviä videoita suosikeiksi. Esteettömyyskoulun sivulta löytyy niin asiaa ja kuin viihdettä.
Linkki Esteettömyyskoulun YouTube sivulle
Pitkästä aikaa jotain elämää
Tässä menikin muutama kuukausi jonkinlaisessa nettiallergiassa, mutta loman jälkeen palasin surffailemaan ja päivittämään sivuja. Löysin YouTubesta hyvin konkreettisen videon kynnyksistä. Ovatko kynnykset vain fyysisiä? "Kynnys" -sanaa käytetään myös viestinnän, yhteydenottamisen ja mukaanpääsyn esteiden metaforana.
Videossa käytetään testipaikkoina kirkkoja. Siinä näytetään pitkiä kiertomatkoja, erillisiä sisäänkäyntejä, vaikeasti avattavia ovia ja liian jyrkkä luiska, jossa on kynnys (!). Siinä näytetään kuinka testihenkilö yrittää ottaa vauhtia jyrkkään ylämäkeen - turhaan. Moni voisi luulla, että tuossahan on luiska ja siis paikka on esteetön, mutta jos luiska on liian jyrkkä tai muuten huonosti rakennettu, se ei toimi.
Havainnollisen videon ovat tehneet Harri Lamminsalo ja Sari Saaristo.
Videossa käytetään testipaikkoina kirkkoja. Siinä näytetään pitkiä kiertomatkoja, erillisiä sisäänkäyntejä, vaikeasti avattavia ovia ja liian jyrkkä luiska, jossa on kynnys (!). Siinä näytetään kuinka testihenkilö yrittää ottaa vauhtia jyrkkään ylämäkeen - turhaan. Moni voisi luulla, että tuossahan on luiska ja siis paikka on esteetön, mutta jos luiska on liian jyrkkä tai muuten huonosti rakennettu, se ei toimi.
Havainnollisen videon ovat tehneet Harri Lamminsalo ja Sari Saaristo.
Tutkiva oppiminen
Esteettömyyskoulua perustaessani en tullut ajatelleeksi, että suurella osalla ihmisistä on mielikuva koulusta jäykkänä ja auktoritaarisena massakouluna. Ainakin suurta osaa omista koulukokemuksista voisi kuvata tuontyyppisesti, on siitä sen verran aikaa.
Tämän blogin taustavaikutteina ovat kuitenkin uudemmat oppimiseen liittyvät ajatustavat kuin mitä omana kouluaikana sovellettiin. Tutkiva oppiminen sopii mielestäni hyvin esteettömyyskouluun.
"Tutkivalla oppimisella tarkoitetaan sellaista oppimista, jossa tietoja ei omaksuta valmiina opettajalta tai oppikirjasta, vaan oppija ohjaa omaa oppimistaan asettamalla ongelmia, muodostamalla omia käsityksiään ja selityksiään sekä hakemalla tietoa itsenäisesti ja rakentamalla näin syntyneestä tiedosta laajempia kokonaisuuksia." Näin kirjoittavat Pirita Seitamaa-Hakkarainen ja Kai Hakkarainen verkkojulkaisussa "Polut - tietoa designoppimisesta".
Polut -tietoa designoppimisesta -verkkojulkaisu
Tämän blogin taustavaikutteina ovat kuitenkin uudemmat oppimiseen liittyvät ajatustavat kuin mitä omana kouluaikana sovellettiin. Tutkiva oppiminen sopii mielestäni hyvin esteettömyyskouluun.
"Tutkivalla oppimisella tarkoitetaan sellaista oppimista, jossa tietoja ei omaksuta valmiina opettajalta tai oppikirjasta, vaan oppija ohjaa omaa oppimistaan asettamalla ongelmia, muodostamalla omia käsityksiään ja selityksiään sekä hakemalla tietoa itsenäisesti ja rakentamalla näin syntyneestä tiedosta laajempia kokonaisuuksia." Näin kirjoittavat Pirita Seitamaa-Hakkarainen ja Kai Hakkarainen verkkojulkaisussa "Polut - tietoa designoppimisesta".
Polut -tietoa designoppimisesta -verkkojulkaisu
Koulun jälkeen oppilas surffailee YouTubessa
Ruotsalainen koomikko Jesper Odelberg kokeilee piilokamerassa erilaisia ammatteja Norjassa. Hän toimii parturina, akupunktiolääkärinä, karate-opettajana, museon oppaana jne... Tässä jaksossa Jesper kokeilee millaista on olla hammaslääkäri.
Jesper Odelbergin nettisivut
Huom! ja vielä!
Discografian esittelysivulta löytyy hyvää musiikkia.
Jesper Odelbegin Discografia
Lisää Jesper Odelbergin ammattikokeiluja ja muuta komiikkaa löytyy YouTubesta.
Jesper Odelbergin nettisivut
Huom! ja vielä!
Discografian esittelysivulta löytyy hyvää musiikkia.
Jesper Odelbegin Discografia
Lisää Jesper Odelbergin ammattikokeiluja ja muuta komiikkaa löytyy YouTubesta.
Mikä on esteettömyyskoulun idea?
Nisse kommentoi ensimmäistä kirjoitelmaani näin:
"Idea vaikuttaa hyvältä. Voisitko kuitenkin vähän avata tätä esteettömyyskoulua? Kuka opiskelee? Kirjataanko suoritukset jonnekin?
Olisi kiva kuulla lisää."
Kiitokset kysymyksestä :)
Tuo loppuosa "koulu" tuli blogin nimeen sitä kautta, että olen nyt pari vuotta tehnyt töitä kasvatustieteilijöiden kanssa, ja siinä ilmapiirissä on tarttunut monenlaista oppimissanastoa mukaan. Minua kiinnostaa opiskelu, jossa hyödynnetään Internetin aineistoja ja parhaimmillaan myös sosiaalista mediaa: blogeja, yhteisöjä, keskusteluja. Ennen esteettömyyskoulun perustamista mulla oli ideana opiskella vieraita kieliä blogissa, mutta siihen ei riittänyt aikaa.
Toisekseen esteettömyysyhdistyksen blogia kirjoittaessa tuli joskus sekalaisia (jopa sekavia) ideoita, jotka eivät oikein sopineet yhdistyksen blogiin, vaan ajattelin, että niitä varten voisi perustaa joskus oman blogin. Mietin, että ei ole sopivaa, jos esitän maallikkomaisia tai henkilökohtaisia ideoita ja kokemuksia asiantuntijaverkoston tiedotusblogissa. Kaikki muut esteettömyysyhdistyksessä ovat rakennusalan asiantuntijoita, käyttäjäarvioijia, vammaispolitiikan aktivisteja tai esteettömyysasiamiehiä, ja mullahan on koko ajan sellainen olo kuin olisin koulun penkillä. Aina oppii jotain uutta.
Nämä kaksi asiaa yhdistyivät ja aloin esteettömyyskoulun oppilaaksi. Kirjoitan tänne pohdintoja omasta näkökulmastani. Sanon kirjoitelmia oppimispäiväkirjaksi. Aiheina ovat esteettömyys ja maailmanparantaminen sekä mahdollisesti sosiaalinen media ja oppiminen. Olen iloinen, jos samoista aiheista kiinnostuneet osallistuvat keskusteluun. Opettaja tästä koulusta puuttuu, joten ei täältä mitään arvosanojakaan sitten saa.
Koska täällä koulussa on myös välitunteja, eikä oppilas jaksa aina keskittyä opintoihin, niin kirjoitelmia voi tulla myös aiheen vierestä, vaikkapa kissoista ja muusta mukavasta.
"Idea vaikuttaa hyvältä. Voisitko kuitenkin vähän avata tätä esteettömyyskoulua? Kuka opiskelee? Kirjataanko suoritukset jonnekin?
Olisi kiva kuulla lisää."
Kiitokset kysymyksestä :)
Tuo loppuosa "koulu" tuli blogin nimeen sitä kautta, että olen nyt pari vuotta tehnyt töitä kasvatustieteilijöiden kanssa, ja siinä ilmapiirissä on tarttunut monenlaista oppimissanastoa mukaan. Minua kiinnostaa opiskelu, jossa hyödynnetään Internetin aineistoja ja parhaimmillaan myös sosiaalista mediaa: blogeja, yhteisöjä, keskusteluja. Ennen esteettömyyskoulun perustamista mulla oli ideana opiskella vieraita kieliä blogissa, mutta siihen ei riittänyt aikaa.
Toisekseen esteettömyysyhdistyksen blogia kirjoittaessa tuli joskus sekalaisia (jopa sekavia) ideoita, jotka eivät oikein sopineet yhdistyksen blogiin, vaan ajattelin, että niitä varten voisi perustaa joskus oman blogin. Mietin, että ei ole sopivaa, jos esitän maallikkomaisia tai henkilökohtaisia ideoita ja kokemuksia asiantuntijaverkoston tiedotusblogissa. Kaikki muut esteettömyysyhdistyksessä ovat rakennusalan asiantuntijoita, käyttäjäarvioijia, vammaispolitiikan aktivisteja tai esteettömyysasiamiehiä, ja mullahan on koko ajan sellainen olo kuin olisin koulun penkillä. Aina oppii jotain uutta.
Nämä kaksi asiaa yhdistyivät ja aloin esteettömyyskoulun oppilaaksi. Kirjoitan tänne pohdintoja omasta näkökulmastani. Sanon kirjoitelmia oppimispäiväkirjaksi. Aiheina ovat esteettömyys ja maailmanparantaminen sekä mahdollisesti sosiaalinen media ja oppiminen. Olen iloinen, jos samoista aiheista kiinnostuneet osallistuvat keskusteluun. Opettaja tästä koulusta puuttuu, joten ei täältä mitään arvosanojakaan sitten saa.
Koska täällä koulussa on myös välitunteja, eikä oppilas jaksa aina keskittyä opintoihin, niin kirjoitelmia voi tulla myös aiheen vierestä, vaikkapa kissoista ja muusta mukavasta.
Esteetön toimitalo ja pyörätuolin imago
Vierailin Invalidiliiton esteettömässä toimitalossa. Mikä olisi näyttävämpi ensimmäinen oppitunti?
Vierailusta opin monenlaista, mutta aloitetaan tutusta ja perinteisestä esteettömyyden aiheesta nimittäin pyörätuolin käytöstä.
Esteetön toimitalo ei eroa muista taloista kävelevän näkökulmasta, siellä voi olla ihan omana itsenään. Mutta sen huomasin, että pyörätuolin käyttäjien liikkuminen oli kerrankin sujuvan näköistä ja oloista. Olen usein liikkunut pyörätuolin käyttäjien kanssa ja harvoin on ollut näin helppoa. Ei tarvinnut tuupata kynnyksissä, ei ollut ahtautumisongelmia pieniin hisseihin tai muihin ahtaisiin tiloihin, ei vaaratilanteita eikä kummallisia reittivalintoja.
Kuitenkaan talo ei vaikuttanut silmiinpistävän avaralta, että "onpa paljon turhaa tilaa", vaan näin maallikkona epäilin, että suunnittelija(t) on kiinnittänyt paljon huomiota mahdollisiin ahtaisiin kohtiin ja valinnut esteettömän vaihtoehdon. Mietin olisiko niin, että on saatu kaksi kärpästä samalla iskulla: esteetön tila ja miellyttävä tilojen avaruus. Olisiko niin, että tila on käytetty tehokkaasti liikkumisen esteettömyyteen, eikä ole tehty "turhia" avaria paikkoja vain estetiikan tai avaruuden itsensä takia? Tätä asiaa pitää joskus muistaa kysyä kun tapaan arkkitehtejä.
Esteettömässä toimitalossa usean pyörätuolin "läsnäolon" unohti, mikä on harvinaista.
Tavanomainen rakennettu ympäristö aiheuttaa sen, että pyörätuolin imagona on olla kömpelö ja hankala. Mietin sitä, miten paljon pyörätuolin imago tarttuu myös sen käyttäjään? Miten paljon se hallitsee mielikuviamme myös sitä käyttävästä ihmisestä? Entä kokonaisesta ihmisryhmästä? Minulle jäi vaikutelmaksi, että esteettömässä toimitalossa pyörätuolin rooli kutistuu vain liikkumisvälineeksi, mitä se on. Esteellinen ympäristö vaikuttaa helposti siihen, että pyörätuoli nähdään hankalana ja tämä vaikutus heijastuu negatiivisesti myös ihmiseen, joka sitä käyttää.
Tavanomaisissa ympäristöissä pyörätuoli vaikuttaa kömpelöltä esteisiin törmäilijältä. Sellaisissakin tilanteissa, joissa oikea syy tiedostetaan, esteellisten tilojen kömpelyys vie helposti turhaan aikaa ja energiaa varsinaiselta asialta. Liikkumisesta tulee ikään kuin erillinen "ohjelmanumero", johon liittyy kaikenlaista hääräilyä. Tästä oli hyvä esimerkki saman päivän ravintolavierailu vanhassa rakennuksessa. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta, ja niinpä hääräily liikkumisen ympärillä sujui mukavassa ilmapiirissä. Entä, jos ravintolassa olisi ollut ruuhkaa? Olisiko henkilökunta jaksanut joustaa ystävällisesti?
Selkeä ero näiden kahden vierailupaikan kesken on se, että esteettömässä toimitalossa pyörätuolin käyttäjä voi olla myös töissä, kun taas kyseisessä ravintolassa se olisi mahdotonta. Esteettömillä tiloilla voidaan vaikuttaa paljon siihen, että pyörätuolin käyttäjä voidaan nähdä työntekijänä muiden joukossa. Näin hänen osaamisensa ja ammattitaitonsa tulisivat esiin erilaisten toimintahääräilyjen sijaan.
Esteetön toimitalo on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaikille. Tosin ei-vammaiselle voi jäädä epäselväksi esteettömyyden merkitys, sillä talo vaikuttaa ihan tavanomaiselta toimistolta. Toivoisin silti, että siellä kävisi rakennusalan ihmisiä oikein joukolla tutustumassa esteettömiin ratkaisuihin. Sitä pitäisi näissä opinnoissa jatkossa miettiä, miten ei-vammaiselle avautuisi esteettömyyden merkitys niin, että se ei jäisi mieleen hyvää tarkoittavana tavoitteena, joka ei sovi yhteen kohtuuhintaisuuden kanssa, kuten asuntoministeri Vapaavuori on asian ilmaissut.
Kiitokset talon esittelystä Kirstille, Harrille ja Annalle!
Tekisi mieli sanoa vielä, että muistakaa joka paikassa mainita vähintään kissankorkuisin kirjaimin, että
Esteetön toimitalo ei tullut tavanomaista toimitaloa kalliimmaksi rakentaa.
Tietolähteitä verkossa
Asuntoministerin puhe
Vierailusta opin monenlaista, mutta aloitetaan tutusta ja perinteisestä esteettömyyden aiheesta nimittäin pyörätuolin käytöstä.
Esteetön toimitalo ei eroa muista taloista kävelevän näkökulmasta, siellä voi olla ihan omana itsenään. Mutta sen huomasin, että pyörätuolin käyttäjien liikkuminen oli kerrankin sujuvan näköistä ja oloista. Olen usein liikkunut pyörätuolin käyttäjien kanssa ja harvoin on ollut näin helppoa. Ei tarvinnut tuupata kynnyksissä, ei ollut ahtautumisongelmia pieniin hisseihin tai muihin ahtaisiin tiloihin, ei vaaratilanteita eikä kummallisia reittivalintoja.
Kuitenkaan talo ei vaikuttanut silmiinpistävän avaralta, että "onpa paljon turhaa tilaa", vaan näin maallikkona epäilin, että suunnittelija(t) on kiinnittänyt paljon huomiota mahdollisiin ahtaisiin kohtiin ja valinnut esteettömän vaihtoehdon. Mietin olisiko niin, että on saatu kaksi kärpästä samalla iskulla: esteetön tila ja miellyttävä tilojen avaruus. Olisiko niin, että tila on käytetty tehokkaasti liikkumisen esteettömyyteen, eikä ole tehty "turhia" avaria paikkoja vain estetiikan tai avaruuden itsensä takia? Tätä asiaa pitää joskus muistaa kysyä kun tapaan arkkitehtejä.
Esteettömässä toimitalossa usean pyörätuolin "läsnäolon" unohti, mikä on harvinaista.
Tavanomainen rakennettu ympäristö aiheuttaa sen, että pyörätuolin imagona on olla kömpelö ja hankala. Mietin sitä, miten paljon pyörätuolin imago tarttuu myös sen käyttäjään? Miten paljon se hallitsee mielikuviamme myös sitä käyttävästä ihmisestä? Entä kokonaisesta ihmisryhmästä? Minulle jäi vaikutelmaksi, että esteettömässä toimitalossa pyörätuolin rooli kutistuu vain liikkumisvälineeksi, mitä se on. Esteellinen ympäristö vaikuttaa helposti siihen, että pyörätuoli nähdään hankalana ja tämä vaikutus heijastuu negatiivisesti myös ihmiseen, joka sitä käyttää.
Tavanomaisissa ympäristöissä pyörätuoli vaikuttaa kömpelöltä esteisiin törmäilijältä. Sellaisissakin tilanteissa, joissa oikea syy tiedostetaan, esteellisten tilojen kömpelyys vie helposti turhaan aikaa ja energiaa varsinaiselta asialta. Liikkumisesta tulee ikään kuin erillinen "ohjelmanumero", johon liittyy kaikenlaista hääräilyä. Tästä oli hyvä esimerkki saman päivän ravintolavierailu vanhassa rakennuksessa. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta, ja niinpä hääräily liikkumisen ympärillä sujui mukavassa ilmapiirissä. Entä, jos ravintolassa olisi ollut ruuhkaa? Olisiko henkilökunta jaksanut joustaa ystävällisesti?
Selkeä ero näiden kahden vierailupaikan kesken on se, että esteettömässä toimitalossa pyörätuolin käyttäjä voi olla myös töissä, kun taas kyseisessä ravintolassa se olisi mahdotonta. Esteettömillä tiloilla voidaan vaikuttaa paljon siihen, että pyörätuolin käyttäjä voidaan nähdä työntekijänä muiden joukossa. Näin hänen osaamisensa ja ammattitaitonsa tulisivat esiin erilaisten toimintahääräilyjen sijaan.
Esteetön toimitalo on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaikille. Tosin ei-vammaiselle voi jäädä epäselväksi esteettömyyden merkitys, sillä talo vaikuttaa ihan tavanomaiselta toimistolta. Toivoisin silti, että siellä kävisi rakennusalan ihmisiä oikein joukolla tutustumassa esteettömiin ratkaisuihin. Sitä pitäisi näissä opinnoissa jatkossa miettiä, miten ei-vammaiselle avautuisi esteettömyyden merkitys niin, että se ei jäisi mieleen hyvää tarkoittavana tavoitteena, joka ei sovi yhteen kohtuuhintaisuuden kanssa, kuten asuntoministeri Vapaavuori on asian ilmaissut.
Kiitokset talon esittelystä Kirstille, Harrille ja Annalle!
Tekisi mieli sanoa vielä, että muistakaa joka paikassa mainita vähintään kissankorkuisin kirjaimin, että
Esteetön toimitalo ei tullut tavanomaista toimitaloa kalliimmaksi rakentaa.
Tietolähteitä verkossa
Asuntoministerin puhe
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)