Mikä on esteettömyyskoulun idea?

Nisse kommentoi ensimmäistä kirjoitelmaani näin:

"Idea vaikuttaa hyvältä. Voisitko kuitenkin vähän avata tätä esteettömyyskoulua? Kuka opiskelee? Kirjataanko suoritukset jonnekin?

Olisi kiva kuulla lisää."

Kiitokset kysymyksestä :)
Tuo loppuosa "koulu" tuli blogin nimeen sitä kautta, että olen nyt pari vuotta tehnyt töitä kasvatustieteilijöiden kanssa, ja siinä ilmapiirissä on tarttunut monenlaista oppimissanastoa mukaan. Minua kiinnostaa opiskelu, jossa hyödynnetään Internetin aineistoja ja parhaimmillaan myös sosiaalista mediaa: blogeja, yhteisöjä, keskusteluja. Ennen esteettömyyskoulun perustamista mulla oli ideana opiskella vieraita kieliä blogissa, mutta siihen ei riittänyt aikaa.

Toisekseen esteettömyysyhdistyksen blogia kirjoittaessa tuli joskus sekalaisia (jopa sekavia) ideoita, jotka eivät oikein sopineet yhdistyksen blogiin, vaan ajattelin, että niitä varten voisi perustaa joskus oman blogin. Mietin, että ei ole sopivaa, jos esitän maallikkomaisia tai henkilökohtaisia ideoita ja kokemuksia asiantuntijaverkoston tiedotusblogissa. Kaikki muut esteettömyysyhdistyksessä ovat rakennusalan asiantuntijoita, käyttäjäarvioijia, vammaispolitiikan aktivisteja tai esteettömyysasiamiehiä, ja mullahan on koko ajan sellainen olo kuin olisin koulun penkillä. Aina oppii jotain uutta.

Nämä kaksi asiaa yhdistyivät ja aloin esteettömyyskoulun oppilaaksi. Kirjoitan tänne pohdintoja omasta näkökulmastani. Sanon kirjoitelmia oppimispäiväkirjaksi. Aiheina ovat esteettömyys ja maailmanparantaminen sekä mahdollisesti sosiaalinen media ja oppiminen. Olen iloinen, jos samoista aiheista kiinnostuneet osallistuvat keskusteluun. Opettaja tästä koulusta puuttuu, joten ei täältä mitään arvosanojakaan sitten saa.

Koska täällä koulussa on myös välitunteja, eikä oppilas jaksa aina keskittyä opintoihin, niin kirjoitelmia voi tulla myös aiheen vierestä, vaikkapa kissoista ja muusta mukavasta.

1 kommentti:

Nisse kirjoitti...

Hauskalta kuulostaa ja lupaan kommentoida, kun ajatuksia nousee.

Itsellänikin on esteettömyysasioissa vähän koulumainen olo usein. Paljon on puhetta, mutta mitään ei tapahdu ja aika ajoin pitää aloittaa melkein tyhjästä.

Toivottavasti netti auttaa esteettömyysajattelun vakiinnuttamisessa. Kaikille tervetuloa lukemaan Minnan pohdintoja!