Pitemmän aikaa on ollut mielessä nettisivujen esteettömyysasoiden opettelu. Mitkä asiat vaikuttavat nettisivun esteettömyyteen ja mitkä ei. Kysymyksiä riittää: Onko värivalinnoilla väliä? Minkäkokoista fonttia pitäisi käyttää? Miten tehdään linkit toimivasti? Onko Bloggerin pohjamallit esteettömiä?
Asia kerrallaan.
Päätin aluksi etsiä tietoa sivun yleiskuvasta ja värityksestä. Yritin myös toteuttaa suosituksia blogissa.
Nettisivun sisältö pitäisi voida hahmottaa nopeasti. Käytännössä otsikoiden tulisi erottua muusta tekstistä ja otsikoiden pitäisi kuvata asiasisältöä. Otsikon ja ensimmäisen virkkeen avulla pitää voida hahmottaa, mikä on sivun sisältö. Sisältöasioihin palaan myöhemmin. Katsotaan nyt vain ulkoasua.
Tähän blogiin valitsin otsikot selvästi isommalla tekstillä niin, että ne erottuisivat sivua selatessa.
Valitsin tämän sivumallin, koska mallissa on erilliset "laatikot" sivun ei osille. Tarkoitus on, että sivupalkki ja tekstiosuus erottuvat selvästi toisistaan blogia lukiesssa. Osan malleista hylkäsin, koska niissä osat ei erottuneet toisistaan. Valitun mallin nimi on Rounders.
Oma maku suosii melko yksinkertaista sivua. Pidän itse tätä Rounders-mallia selkeästi sivua jäsentävänä. Siksi malli on käytössä myös esteettömyysyhdistyksen blogissa. Tähän malliin valitsin pohjaksi paljon valkoista.
Värien suunnitteluun katsoin mallia ammattilaisten tekemästä sivusta. Surffasin BBC:n Ouch! -sivuston blogiin ja matkin sivun värimaailmaa.
BBC:n Ouch! blogi
Valitsin hieman eri värit tekstiosaan ja sivupalkkiin. Käytin valkoisen lisäksi lähes mustaa tekstiä. Sivupalkissa on enemmän sinistä sävyä.
Vasta värit suunniteltuani otin esille ohjeet.
Värien valinnassa on hyvä muistaa kontrastit eli, että teksti erottuu pohjaväristä.Värisokeuden voi ottaa huomioon niin, että käyttää väreinä sinistä, keltaista ja punaista. Lisäksi sivua lukevan pitää voida muuttaa värejä.
Värisokeuden osalta uskoisin, että nykyiset värivalinnat ovat sopivat. Värien muunneltavuutta kokeilin selaimella. Blogimallin värit muuttuvat selaimeen tehtyjen omien valintojen mukaan. Testasin sitä niin, että valitsin selaimeen omat värit ja surffasin blogiin. Värit toteutuivat valinnan mukaisesti.
Idean kelta-mustaan sain BBC:n sivuilta, jossa kävijä voi valita itselleen sopivan neljästä eri vaihtoehdosta ja kelta-musta on yksi vaihtoehto. Hämärästi on jäänyt mieleen jostain aiemmasta yhteydestä, että se on monille paras värivalinta.
BBC:n Ouch! etusivu
Esteettömyyskoulun blogimerkinnät löytyvät vasemmasta palkista. Lisätietoja, linkkejä ja muuta löytyy oikealta.
näkymä pulpetista taululle
Navetan ylisiltä löytyi jokin aika sitten laatikollinen lapsuuden muistoja: koulupiirustuksia ja ainevihkoja. Näiden täysin unohtuneiden tuotosten löytyminen oli riemukasta. Niin omat kuin veljen tekeleet pidentävät ikää.
Navetan ylisen arkistojen mukaan on 80-luvun alussa koulussa oman koululuokan esteitä kartoitettu ja niistä piirretty kuvaamataidon tunnilla.
Kuvassa on lapsen piirtämä näkymä luokasta opettajan korokkeelle. Opettaja istuu iloisena työpöytänsä ääressä ja kuvan reunaan on lapsi kirjoittanut tikkukirjaimilla huomionsa esteistä: "Taulu on liian korkea. Hankala piirtää tai kirjoittaa." ja "Kynnys on haitta rullatuolipotilaille (Sic!)".
Muistan kyllä sen ajan kun opetettiin, että pyörätuolia ei sanota rullatuoliksi, eikä sen käyttäjää potilaaksi.
Olikohan se koulussa? - Hyvin mahdollista.
Nyt jälkikäteen ajatellen mietin, että se on erittäin hyvä, että tämä on opetettu. Vaikka kyseessä on "vain" sana, jota käytettiin täysin ystävällisessä hengessä, niin muistan, että perustelut auttoivat oivaltamaan, että sanojen valinnalla on merkitystä.
Navetan ylisen arkistojen mukaan on 80-luvun alussa koulussa oman koululuokan esteitä kartoitettu ja niistä piirretty kuvaamataidon tunnilla.
Kuvassa on lapsen piirtämä näkymä luokasta opettajan korokkeelle. Opettaja istuu iloisena työpöytänsä ääressä ja kuvan reunaan on lapsi kirjoittanut tikkukirjaimilla huomionsa esteistä: "Taulu on liian korkea. Hankala piirtää tai kirjoittaa." ja "Kynnys on haitta rullatuolipotilaille (Sic!)".
Muistan kyllä sen ajan kun opetettiin, että pyörätuolia ei sanota rullatuoliksi, eikä sen käyttäjää potilaaksi.
Olikohan se koulussa? - Hyvin mahdollista.
Nyt jälkikäteen ajatellen mietin, että se on erittäin hyvä, että tämä on opetettu. Vaikka kyseessä on "vain" sana, jota käytettiin täysin ystävällisessä hengessä, niin muistan, että perustelut auttoivat oivaltamaan, että sanojen valinnalla on merkitystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
